Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Lapset : Vaikea päätös!
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

tietämätön80
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:11 pm    Viestin aihe: Vaikea päätös! Vastaa lainaamalla viestiä

Olen ensimmäistä kertaa tällä keskustelupalstalla ja huomasin täällä olevan useita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Sain vuodenvaihteessa kuulla lääkäriltäni olevani raskaana. Olen yrittänyt pohtia asiaa joka kantilta, mutta en vain tule mihinkään päätökseen. Aika kuluu liian nopeasti enkä osaa päättää, mitä tehdä.

Olen seurustellut noin 8kk ja päälimmäisenä minua pelottaa mahtaako suhteemme kestää. En jaksaisi jäädä yksihuoltajaksi, koska tiedän kuinka rankkaa äidilläni on ollut. Poikaystäväni haluaa toisaalta pitää lapsen, mutta on kuitenkin enemmän abortin kannalla. Häntä huolestuttaa rahallinen pärjääminen ja epäilyttää suhteen tulevaisuus. Olemme molemmat opiskelijoita, minulla kuitenkin koulua enää puoli vuotta jäljellä.Ikää on 25 vuotta ja miehelläni 28 vuotta.

Haluaisin pohjimmiltani vielä nähdä maailmaa ja jatkaa opintojani pidemmälle. Mutta ajatus abortista saa myös surullisen mielen. Olen jo katsellut lastenvaatteita, mikä on kuitnkin ehkä vain itseni kidutusta. Olisin ehkä varmempi, jos poikaystäväni olisi täysillä mukana. En ollut muutenkaan suunittelut lasta tähän vaiheeseen. Haluaisin ensin häät ja työpaikan, vakaan tulevaisuuden. Taidan elää jatkuvassa haavemaailmassa. Poikaystäväni ei halua myöskään koskaan naimisiin ja hänen muutenkin epävarma olemus saa minutkin epäröimään.

Toisaalta tuntisin itseni jo valmiiksi äidiksi, mutta yksin en ole siihen valmis.Tämä on vaikea päätös, joka tulee vaikuttamaan lopun elämääni...
Takaisin alkuun

minä
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:11 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jos tahdot lapsellesi tuleivaisuuden, johon kuuluu äiti sekä isä varmuudella, niin sinuna odottaisin vielä. 8kk on lyhyt aika, ettekä täysin vielä edes tunne toisianne, vaikka ehkä siltä voi tuntua.

Sanoit että poikaystäväsi on epävarma, hän ei ole valmis isäksi. Voi olla että hän jossakin vaiheessa huomaa ettei jaksa ja lähtee, hänen on helpompi lähteä luotasi, kun lapsi jää useimmiten äidille. En toki sulje pois, että kun poikaystäväsi saa sen nyytin syliinsä ensi kertaa, niin hän ei koskaan tahdo siitä luopua ja huomaa, että se oli sitä mitä hän halusikin...mutta sitä ei tiedä. Jos haluat ottaa varman päälle, niin odota vielä, se on minun neuvoni...maailmassa on paljon yksinhuoltajia, en sano ettetkö pärjäisi, mutta jos et itse sitä tahdo...se on koko loppuelämääsi vaikuttava päätös. Mieti tarkkaan!

Sanoit että tahtoisit vielä opiskella jne. Toteuta ne haavesi ensin, koska lapsen kanssa opiskelu tule eolemaan rankaa ja kaikki siihen ei edes pysty, henkisesti sekä rahallisesti.

Voimia ja onnea mitä ikinä päätätkin
Takaisin alkuun

miss doublelina
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:11 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Seksin kanssa pelaamisesta voi tulla raskaaksi. Vahingon sattuessa saa edistyneessä yhteiskunnassa katumuspillerin. Voi pahoin hetken muttei tarvitse rakastaa pientä ihmistä vastineeksi koko ikäänsä. Sitten on tosi-vahinkoja....joku pettää eikä ole tietoinen. Niin vain käy.
Nainen/ mies ei ole koskaan valmis lasten tekemiseen tällä tietomäärällä (sivistystasolla). OIkein viisaat lupaavat olla tekemättä lapsia koskaan (käyttäytyvät ns.luonnon vastaisesti mutta helvetin järkevästi) toiset
kuvittelevat olevansa valmiit johonkin ajankohtaan...KUKAAN EI OLE suunnitellusti "VALMIS" lapselle.Toiset suunnittelevat valmiutta mutta eivät koskaan tule raskaaksi, eivätkä koskaan voi täyttää sitä biologista rakkauden-anto tarvetta jonka luojamme (mikä tahansa sitten onkin) on meille suonut.
Lapsi on lahja, arvokas lahja. Lapsi on uusi pieni ihana ihminen.
Miehet eivät rakasta vauvoja. Miehet kasvavat rakastamaan lapsiaan. Naiset rakastavat vauvoja (luonto) ja rakastuvat vielä enemmän lapsiinsa (normaalioloissa).
Lapsi ei helpota parisuhdetta, se kulminoittaa sitä. Lapsi, tervetulleena on kuitenkin ihana ihana asia...vaativa mutta antava. Lapsen vanhemmat, myös vain toinenkin voi asenteellaan helpottaa elämää lapsen kanssa. Ihminen pääsääntöisesti epäröi aina, harvempi on kasvatettu varmaksi (useimmiten narsisti). Epäröintiin ei juuri koskaan saa vastausta. Ohje onkin tämä:
Mitä teet, älä taakseesi katso! Opi, mutta älä mieti. Mitä päätätkin on ihan sama. Sen mitä päätät sen teet, parhaasi mukaan. Mikään ei ole varmaa tässä maailmassa. Minä en uskaltanut tehdä lasta mieheni kanssa ennen avioliittoa yms yms. Sitten uskalsin, papin aamenen jälkeen yhteiseen elämän rakentamiseen 30 vuotiaana jo vanhana synnyttäjänä. Lapsi täytti 1v ja me erosimme 13 vuoden yhdessäolon jälkeen. MIKÄÄN EI OLE ELÄMÄSSÄ VARMAA. Siksi hyvä asenne ja hyvä mieli sen hetkisestä elämäntilanteesta on ARVOKASTA.
Yhden lapsen kanssa pärjää nainen jolla on hyvä tukiverkko ja tuttu ympäristö upeasti. Sitä ei tarvitse pelätä.
melkein kolmekymppinen voi olla onnellinen että voi saada oman lapsen.
Jos osaat kantaa vastuun itsestäsi, olet valmis kantamaan vastuun parhaasta ystävästäsi omasta lapsestasi! Liika pohtiminen on pahaksi. Onnea valitsemallesi tielle! Suoriudu siitä ilolla ja ryhdillä!
Takaisin alkuun

Milja
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:12 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Nää on näitä kinkkisiä tilanteita! Ja myös sellaisia tilanteita, joissa viimeisen sanan sanot itse... Tietenkin on ikävää, että suhteenne ei ole vakaalla pohjalla. Jos pidät(te) lapsen, niin voihan olla ettei se kestäkään. Mutta niinhän nyt voi käydä kenelle tahansa "lapselliselle" pariskunnalle. Mielestäni myös tukiverkko olisi ehdottoman tärkeä! Opiskelu ja lapsen kasvattaminen (vielä ehkä yksin) ei varmasti tule olemaan helppoa. Mutta et sinä ensimmäinen tässä maailmassa olisi... Miksi sinä et selviäisi siitä siinä missä muutkin? Eikä äitiyteen ole varmasti koskaan 100 % valmis. Siihen kasvaa! Tietenkin lapsen myötä jäisivät vaihdot, työharjoittelut ulkomailla, ym. opiskeluelämän antimet, mutta toisessa vaakakupissa tietenkin painaa jokin paljon suurempi...

Et varmaan tullut kirjoituksestani hullua hurskaammaksi... Mutta joka tapauksessa tsemppiä ihan hirveesti, mitä ikinä päätätkin! Kerrothan mihin päädyit?
Takaisin alkuun

äiti 26 v
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:12 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kaikki ei vaan aina mene sen suunnitelman ja käsikirjoituksen mukaan. Itse sain juuri 18 v. täytettyäni tietää olevani raskaana. Poikaystäväni (silloin 22 v.) ei edes asuttu yhessä, mutta seurusteltu oltiin yli 4 vuotta,joten siinä mielessä pohja oli ihan hyvä. Koulut oli kaikki kesken molemmilla.
Päätimme kuitenkin pitää lapsen ja muutimme yhteen. Rahahuolia tietenkin oli,mies aloitti uudet opiskelut ja minä jäin äitiyslomalle. Kyllä me silti jotenkuten toimeen tultiin kun tarpeettomasta tingittiin.
Tällä hetkellä olen 26 v. ja poika on 8 v, reipas tokaluokkalainen. Kertaakaan en ole katunut,että päätimme pitää lapsen. Kahden vuoden kuluttua saimme toisen pojan ja kahden ja puolen vuoden kuluttua siitä kolmannen pojan. Ei kaikki tietenkään ole mennyt ilman yllätyksiä, eikä se parisuhteen hoitokaan aina niin helppoa ole,mutta kumpikaan emme ole ratkaisuamme katuneet.Lapset ovat minulle tärkeintä elämässä ja ilman poikiani elämä tuntuisi tyhjältä.
Elämä ilman lapsia voi tietysti olla vapaampaa ja helpompaa, mutta se onkin eri asia, onko se parempaa. Eikä lapsen kanssakaan tarvitse neljän seinän sisälle jäädä, kyllä mekin ollaan menty, kyläilty, käyty kerhoissa sun muissa tapaamispaikoissa.
Lapsi tuo paljon vastuuta,haasteita ja sitoutumista. Joskus myös itkuja ja murheita, mutta ennen kaikkea iloa ja elämäle uuden sisällön.
Päätös on vaikea eikä yhtä ainoaa oikeaa ole. Toisen puolesta sitä ei kukaan muu pysty tekemään.
Kyllä minäkin haaveilin opiskelujen päättämisestä, häistä,talosta yms. ennen lapsia, mutta eihän kaikki mene käsikirjoituksen mukaan. Tällä hetkellä olen 26 v, eikä minulla ole mitään ammattia.Silti olen edelleen valintaani tyytyväinen ja onnelinen lapsistani.Kyllä minulla vielä tulee olemaan aikaa muullekin.
Itse olet varmaankin jo päätöksesi tehnyt. Toivon sinulle onne ja tsemppiä, oli se sitten mikä vain.
Takaisin alkuun
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Lapset Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa