Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Lapset : Missä mun iskä on?
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

Inks
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:14 pm    Viestin aihe: Missä mun iskä on? Vastaa lainaamalla viestiä

Moi!

Mä oon 22-vuotias yksinhuoltaja äiti. Mulla on tytär, 3-vuotias. Ihana pakkaus. Eräänä päivänä tyttö tuli luokseni ja kysyi että missä isi on. Menin miltei sanattomaksi moisesta, en odottanut vielä sellaista kysymystä. Lapsen isä ei ole todellakaan ollut mukana kuvioissa sitten sen jälkeen kun lapsi tuli kolmen kuukauden ikään. Eli ei juuri lainkaan. Hän on käynyt kaksi kertaa tapaamassa tytärtään viimeisen kahden vuoden aikana. Eipä taida juuri kiinnostaa. Väittää kyllä että on kiinnostunut mutta oma napa menee aina, joka ikinen kerta, lapsen edelle. Pari hassua vietettyä tuntia kahden vuoden aikana on todella vähän. Joten nyt mietin, mitä ihmettä sanon tytölle kun se alkaa kyselemään isästään? Tää on niin toivotonta, en haluaisi valehdella mutta en voi sanoa että hei, sun isää ei nyt vaan kiinnosta tulla sua katsomaan. Mitä mä sanon jotta tytön mieli ei pahoitu nyt tai myöhemmin. Miten selitän sen ettei isä pääse katsomaan tytärtään vaikka mahdollisuuksia olisi ja vaikka olen aina hänenlle sanonut että tule... Argh.. Miehet!!!
Takaisin alkuun

Äiti -79
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:14 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tarinasi kosketti minua, koska itselläni on 5 vuotias lapsi, jonka isä on ollut meidän elämästä ulkona jo sen 5 vuotta.. Tai joo, kyllähän hän hakee lasta.. kerran kuukaudessa pariksi tunniksi. Ei kans välitä yhtään. Itse olen joutunt myös välillä todella kiperien kysymysten eteen. Tekis mieli sanoa lapselle totuus, että ei isiä kiinnosta sinä, et merkitse isällesi mitään. Sehän on totuus, mutta eihän sitä voi lapselle sanoa, ei pieni ymmärrä.. tai ymmärtää hän , mutta omalla tavallaan ja se satuttaa. Olen joutunut vaan toteamaan että ei isi ehdi, tai isillä on muita hommia.. Lapsi on tyytynyt niihin vastauksiin mutta jäänyt kuitenkin pienessä päässään pyörittelemään kysymyksiä.. En henkilökohtaisesti ymmärrä niitä isiä, joilla on niin kylmä sydän ,ettei oma lapsi, oma liha ja veri kiinnosta.. Voiko edes olla niin kylmiä ihmisiä! Vihaksi laittaa!! Mut en valita.. me ollaan pärjätty ja pärjätään edelleen hyvin ilman isiä.. Toisinaan toivon , että häipyis sitten ihan kokonaan meidän elämästä, eikä vaan kiusais meitä ja itseensä edes sitä paria tuntia kuukaudessa. Voimia sulle! Niitä meinaan tarvitaan. Mutta kehoitan sinua katsomaan peiliin joka päivä ja sanomaan itsellesi "olen mahtava tyyppi, olen kasvattanut noin hienon lapsen, Ja olen onnellinen ihminen koska minulla on hänet". Ajattele jos joku päivä lapsesi isä tajuaa mistä kaikesta on paitsi jäänyt.. Minä ainakin nautin siitä päivästä jos se tulee joskus, mitä kyllä epäilen omassa tapauksessani hyvin suuresti. Toiset kun syntyy ilman sydäntä, niin eihän sitä jälkeenpäinkään sinne kukaan paikoilleen laita..
Takaisin alkuun

Xena
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:15 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuttua.. Mulla kaks lasta,5 ja 7. Isän luota lähdettiin turvakodin kautta omaan kotiin pari vuotta sitte. Nyt ukolla ollu jo puolentoista vuoden ajan käräjäoikeuden määräämät valvotut tapaamiset muttei suostu tapaa lapsia valvotusti. Ei suostu tajuamaan etten voi sille lapsia antaa valvomatta. Useemman kerran viikossa lapset isänsä perään kyselee. Ei voi ku sanoo "totuuden;" isällä on varmaan muita kiireitä..
Voimia sulle
Takaisin alkuun

jätetäänkö Isi?
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:15 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kauheeta katsella noita juttuja. 7kk lapsen isä joka kohta jätetään yksin. Ilmeisesti siitä syystä että äidillä on vaikeeta sen asian kanssa että on pettänyt usein ennen lapsen syntymää. Toisaalta on ollut itselläkin jaksamista oman psyykkeen kanssa eikä aina ole jaksanut välittää tai auttaa. edellämainitut asiat rikkoo ihmisen.
En ehkä pysty lastani enää näkemään johtuen tunteista joita se aiheuttaa. Yritänkin nyt kaikin tavoin estää eron edes lapsen takia luultavasti turhaan. Masennus aiheuttaa tuskaa joka helposti johtaa itsetuhoiseen käytökseen. Pelottaa että siinä onnistuu. mitä lapselleni joudutaan kertomaan jos en jaksa ehjänä yli tästä... toivottavasti jaksan olla isinä
Takaisin alkuun

Joku
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 5:15 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hei!

Mulle kävi niin tai mää en tiedä vieläkään onko mulla tytär, mutta kaveri vaan kerran kyseli multa, että onko se sun, vaikka ei oltu kyseisen tytön kanssa ainakaan vuoteen oltu, mutta oli kuullemma tuuppinut lastenrattaita aika pian meijän suhteen jälkeen.
Asia on aina vaivannut, mut mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän asia on alkanut askarruttaa, kun ei ole tosiaankaan lapsia tullut vaikka harrastettu/yritetty ollaa.
Olen nyt miettinyt, että mikä mää olen romuttamaan joidenkin ihmisten maailmaa, sillä että olis kiva tietää, että olisko sitä jälkikasvua. Jos näin olisi olis minulla n. 18 vuotias tytär. Mutta, entä sitten. Tällä ihmisellä on varmasti joku, jota kutsua isäksi, joten turha surra, mutta täytyy myöntää, että olisi se kiva tietää onko asia näin, vaikka en olekkaa voinut seurata, kun hänestä on kasvanut aikuinen.
Takaisin alkuun
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Lapset Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa