Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Ongelmat : Luottamusongelmat
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

Äityli



Liittynyt: 04 Tam 2012
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Ke Tam 04, 2012 7:59 am    Viestin aihe: Luottamusongelmat Vastaa lainaamalla viestiä

Moikka, löysin tänne ja mukava palsta onkin. Kaipaan vakavaa keskustelua asioista :/. Tuntuu että olen niiden kanssa yksin, ei tälläistä voi kellekään ystävälle kertoa...he eivät mua ymmärrä ja vielä vähemmän voivat neuvoa. Eli, mua raastaa luottamuspula. Voi kuullostaa tyhmältä mutten voi sille mitään. Kuinka saan sen takaisin? En luote miehelleni ja se häiritsee jopa jokapäivästä elämääni. Miehelleni kerron vain harvoin, mutta tunne ei katoa. Minusta tuntuu että hän pettää minua, hän sanoo ettei petä. Mahdollisuuksia olisi, ihmeellistä käyttäytymistä myös. Syitä siihen ettei olisi kertonut vaikka pettäisi, kanssa löytyy. Mie en vain kestä enää.

En ole mustasukkainen, en vain halua olla petetty. Miehen veli petti vaimonsa 15 vuotta salaa kaikesta huolimatta ja kun vaimo alkoi lähestymässä eläkeikää mies sitten jätti hänet, salakavalasti sanoen olevansa työmatkoilla ja itse meni taloa ostamaan. Vaimo sitten tappoi itsensä, kun paljastui että mies oli kaikki 15 vuotta saman naisen kanssa häntä pettänyt Sad. Tämä oli minulle todella rankka paikka, vaikken tätä naista tuntenutkaan kovin hyvin. Oli kiltti, rauhallinen, kaunis ja huolehtivainen persoona.

Minun mies on ns. samasta taikinasta tehty, eli pokkaa ei riittäisi kertoa, jos jotain olisikin. Toisaalta kun kysyn hän vakuuttaa ettei petä, mutta taas kun tunnen erittäin paljon ihmisiä, joita on petetty juuri näin, salaa, kertoamatta mitään ja kieltämällä kaikki epäilyt.

Tämä raastaa minua todella kovasti, enkä tiedä mitä tehdä. Olisin jo valmis eroamaan kunhan pääsisin tästä tyhmästä tunteesta eroon, mutta kun meillä on 4 lasta ja tuntuu niin itsekkäältä erota vain epäilyn takia. Perusluonteeltani olen luottavainen ihminen, luotan ihmisille jopa liikaakin, mutta riittää yksi petos ja se luottamus loppuu. Mieheni ei ole avoin, meillä ei ole seksiä tai se on todella tylsää (miehestä johtuvaa, ei oikein osaa ymmärtää että seksi on muutakin kuin hinkkaamista), hän usein myöhästy töistä, nyt viimeisenä pisarana on työpuhelimen jättäminen töihin. 11 vuotta kantoi aina mukanaan ja nyt sitten jättää töihin, selityksenä aivan tyhmiä juttuja.. Mies on poissaoleva ja väsynyt kotona, ei kiinnosta mikään .Aikaakin pettämiseen löytyy, kun on toimihenkilönä. Minä jo ajattelin ostaa salakuuntelulaite tai palkata yksityisetsivän, että päätökseni erota olisi perusteltua, mutten oikein uskalla, kun ei ole kovinkaan eettistä toimintaa.

Miksen vain voi olla naiivi ja uskoa hänelle? Tiedän kyllä syyt, mutten osa enää tehdä asioille mitään. Tuntuu niin ahdistavalta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

vallu



Liittynyt: 03 Hei 2007
Viestejä: 211

LähetäLähetetty: La Tam 07, 2012 2:17 pm    Viestin aihe: luottamuspula! Vastaa lainaamalla viestiä

heippa!

kuuleppas nyt olet minusta vähän eksyksissä sillä jos et ole milloinkaan saanut pienintäkään näyttö uskottomuudesta niin,asia on vain niin että tämä pahinta mitä voit tehdä miehelesi sillä tämä myrkyttää koko avioliiton mahdottomaksi elää yhteistä elämää ymmärrät varmaan jos sinä syytät toista syyttömästi niin hän on ihan hukassa joka usein johtaa siihen että vaikka olis ollut kuinka rehellisesti töissä ynm:niin joutuu keksimään valkoisia valheita jotta sinun mielen rauha säilyis,ja tämä teke kaiken niin kummalliseksi sinun mielestä sinun täytyy ymärtää että jokainen henkilö automaattisesti haluaa etääntyä tälläisessä tilanteesa,ja jäät vielä enemmän epätoivoon,siis jos ei ole mitään näyttöä uskottomuudesta,niin sinun täytyy ottaa ohjakset käsiin sinun ajatus maiman kanssa ja lopettaa syyttämästä häntä;mutta asia varmaan myös niin että olet mielestäsi tehnyt kaiken teidän parisuhteen eteen,ja tunnet että toinen on välinpitämätön kuinka teidä parisuhde toimii,ja siksi tämä mustasukkaisuus,ja luulo että hänellä on toinen,minä uskon vain yksi mahdollisuus on että te keskustelette mitä sinä haluat parisuhteelta,ja tuot julki hänelle,joskus joutuu tekemään kultaisen keski tien,että molemmat on osapuille tyytyväisiä!

voit jatkaa keskustelua täällä just näistä peruongelmista,jotka ovat johtaneet tähän !

helsnig!vexsi
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Äityli



Liittynyt: 04 Tam 2012
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Pe Tam 20, 2012 10:33 am    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kiitos vallu vastauksesta.

Olet monessa asiassa oikeassa ja tiedän, että ajattelen väärin. En muuten olisi täällä kirjoitellutkaan.

Minä olen yritänyt keskustella miehen kanssa. 10 vuotta jo. Erilaisia menetelmiä käyttäen yritin välttää syyttämisiä ym. Olen terveydenhuoltoammattilainen, osaan ohjata ja tiedän miten pitäisi keskustella. Mies vain asettuu puolustusasemaan ja tulos keskustelun jälkeen on +-0. Käytännössä se menee niin, että hän vähättele minun tarpeita, korostaa ettei ymmärrä, sitten kertoo että olenkin väärässä, sitten ikään kuin ymmärtää ongelman ytimen, lupaa omalta osalta miettiä ja ottaa puheeksi ja... unohtaa koko jutun. Tai ehkä 1 päivä näyttävästi ikään kuin näyttää tekevänsä asialle jotain, ja siihen se jää. Seuraavan kerran, kun samasta asiasta keskustellaan kaava on sama. Taas samoja sanoja, ei ymmärrä-ymmärrän-teen jotain-unohdus... Tämä on äärettömän turhautuva ja tuntuu että olen jo kuollut, kun en pääse elääkään. En halua satuttaa häntä lähtemällä yks-kaks, mutta hän ei eroa mitenkään näe vaihtoehtona. Hänen mielestä jatketaan "yrittämistä" eli käytännössä tätä samaa helvattiä, jossa nyt elän

Meidän ongelmana on se, että me olemme liian erilaisia. Tämä ei ole enää rikkautta vaan kummankin persoonan tuhoamista. Minä olen extravertti ja mies introvertti. Ymmärrän hyvin erot ja seuraukset, mutten jaksa enää luopumaan omista tarpeista. Tätä olen tehnyt jo 10 vuotta ja olen muuttunut, kehittynyt, pohtinut, yrittänyt. Nyt olen siinä pisteessä suhteessa, että jokaikinen pieni asia on kuin katastroffi. Tuntuu etten rakasta tätä ihmistä enää, koska en jaksa aina itse itseäni psyykata, että kyllä se siitä, kunhan minä rauhoitun ja taas kerran luovun tarpeistani.

Luottamuuspula on todennäköisesti vain seurausta siitä että etsimällä etsin syytä erota. Olen vanhanaikaisesti kasvatettu ja minusta erota voi vain erittäin painavista syistä. Omaa hyvinvointia en tälläiseksi painavaksi syyksi jostain syystä katso. Totuus vain on etä haluan erota. Mies ei haluaa. Ottaa aina lapsia uhaksi keskusteluun ja joka kerta jään, vaiika tiedän ettei mitään paremmaksi muutu. En siis ole lainkaan mustasukkainen, vaan ehkä olisin jopa onnellinen, jos mies löytäisi jonkun.

Joskus syytän itseäni ettei mulle mitään riitä. On hyvä ukko, "tossun alla", ei hakkaa, alkoholi pysyy kontrollissa minun avulla, mutta kuitenkin, käy töissä. Mutta jotain puuttuu. En kaipa mitään ihastumishuumaa, en. Ihan vain avoimuutta, lämpöä ja rakkautta. Toisen huomioimista ja naisena itseäni tuntemista oman miehen kanssa.

Mä en oikeasti tiedä miten tästä eteenpäin. Meillä ei ole parisuhdetta. Ei mitään muuta yhteistä kun lapset ja talous. Mistä apu? Ylimääräistä rahaa terapiaan ei löydy. Ja on sitä käyty. Mies vain asennoituu kun hänessä ei ole mitään vikaa. tai sit: no ok, ostan mä sulle nuo kukkaset, ole hyvä kun niin halusit... Mut en mie tälläisiä temppuja kaipaa. Minä itsekin voin niitä kukkasia ostaa. Tätä on vaikeaa selittää sanoin, haluan huomionosoituksia, läheisyyttä ja välittämistä, aitoa sellaista eikä kuten meillä, tamppuluontaisesti sillin, kun minä "oireilen" meillä välitetään. Crying or Very sad
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

vallu



Liittynyt: 03 Hei 2007
Viestejä: 211

LähetäLähetetty: Su Tam 22, 2012 7:19 pm    Viestin aihe: luottamus pula! Vastaa lainaamalla viestiä

heippa!

kuuleppas nyt pitää tarkoin harkita mitä teet "ymmärrät lasten tähde ei voi jäädä siillä lapsille tälläinen elämä on vain suureksi vahingosi,siis tämä ilma piiri kotna"!
sitten myös varoitus siitä että me usein näemme asioita niin ristiin,kun me ollaan parisuhteessa,ja joka päivä takkuamme,ja näemme vain nämä miinukset,mutta kun tätä henkilöä jostain syystä ole saatavilla,eikä näkyvillä esim:onnettomuus joka vie hautaus maalle,sitten usein me näemme vasta nämä plussa puolen,mutta tyväär liian myöhään,ei ole enää mitään tehtävissä,joka on monelle kymmenelle ihmiselle kuukaudessa totisinta karua toutuutta myös varmaan siellä suomessakin!

harkitse tarkoin silti,sillä sinun on elämä sinun on tunteet ei sinun tarvitse tappaa itseäsi henkisesti+psyykkisesti yritä vielä kerran tehdä näin että istutte alas molemmin kirjoitatte paperille kaikki mistä pidät tässä hekilöstä,ja sitten kaikki mikä minusta,ja sitten katsot ihan järjellä mitkä on asiat on mahdollisuusien rajoissa muuttua,siis myös itsesi käyttätymisessä,ja me joudumme joskus tekemään kompromisin,mutta perus asiat pitää tulla tyydytettyä,jos molemmin käydään töis ,niin kaikki asiat mitä perheessä tehdään kuulu molemmille siis huussolli kuuluu myös miehelle ilman mitään erikois pyyntöjä,sitten tähän parisuhteeseen ,ja laimin lyöntiin,jos toinen ei herää sinun tarpeille,siis torella ei näe sinua ihmisenä,ja elävänä naisena jollan on elävän terveen naisen tarpeet,ja jos miehesi on muuten terve,ei ole mitään psyyke lääkitystä,joka vie tähän välinpitämättömyyteen,niin sinulla ei ole montaa vaihtoehtoa,jos et halua tuhota itseäsi,sinun tätyy muistuttaa että on sinunkin elämästä kysymys,mutta jos sinun täytyy udestaan ja udestaa vuoresta toiseen etsiä huomiota,ja rakkautta toiselta olet varmaan se aktiivisin joka olet tehnyt kaiken,ja on vain +-0 tulos niin ei ole kivaa varmaan,ja tiedän miltä tuntuu kun toinen on kuin märkä saipua ei mitään todellista vastausta mihinkään!
vielä kerran ellei sinua huomioida arki elämässä tasavertaisesti niin otat etäisyyttä etsit harastuksia liikuntaa ystäviä että on vähän kuin varaventtilinä jota jokainen joskus tarvitsee,mutta en neuvvoisi tässä vaiheessa kuin että jos et saa perus asoita järjestykseen,niin oatat avioeron,mutta harkiten kuitenkin jos olis kuitenkin jotain ++++++++ kuitenkin hänessä sillä ajan myötä usein asiat myös kärjistyy,joka ei aina todellinen tilanne!

helsnig:vallu jään rukiolemaan että saisit kuitenkin mielen tasapainon,ja ilon elämään!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

kisu78



Liittynyt: 23 Maa 2012
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: Pe Maa 23, 2012 6:47 pm    Viestin aihe: Hei! Vastaa lainaamalla viestiä

Ymmärrän aika hyvin. Minun mies kertoo työkavereistaan ja mainitsee aina että ne on keski-ikäisiä, kerran ihmettelin että onko mieheni ainoa alle 40v. johon hän myötäili. Näin siis monta viikkoa...samaa tarina jatkuu, kunnes alan epäilemään ja tutkin asioita. Selviääkin että hänen keski-ikäiset työkaverinsa on saman ikäisiä kuin me. Ja että mieheni oli yöllä kirjoitellut yhden nuoremman neidin kanssa. Hm...no arvata voi että asiasta keskusteltiin uudestaan. Mainitsin vielä että minua ärsyttää että hän on kotona ihan muissa maailmoissa, koko ajan netsissä, kuin joku zombie. Lapsia itse aikoinaan halusi, koira piti saada, mutta ei kuitenkaan halua olla lläsnä tai hoitaa. Tai on yllättynyt kun joutuu koiran kanssa lenkille. Joo-o..jos perhettä haluaa ja saa, se pitää myös hoitaa. Sitten hän alkaa paasaamaan kuinka hän haluaa tehdä paljon töitä, vastaan että mulle ihan sama vaikka muuttais asumaan sinne, jos palkka on sen mukainen. Mutta valehtelusta en pidä. Ja jos homman nimi on se että mulle saa valehdella ja hän saa elää kaksoiselämää. minä en jää sormi suuhun ihmettelemään, vaan silloin minullakin on sama oikeus etsiä panoseuraa itselle. Hän petti mua jo 13 vuotta sitten jonka itse kännissä myönsi. Siitähän minä suutuin ja kostin tuota monta vuotta hänelle. Mutta olen aina suoraan sanonut jos mulla on toinen. Hän ei mua avioliitosta päästänyt pois, kun rakastuin toiseen mieheen. Jätin toisen miehen ja halusin yrittää uudestaan mieheni kanssa ilman kolmansia pyöriä. sanoin hänelle että nyt tilanne on tämä: Minäkään en päästä sua tästä liitosta pois. Joka yön nukut kotona ja nukutat lapsia vaikka rakastuisit työkaveriisi. Minä viis veisaan nyt hänestä, mutta koska naimisssa ollaan ja lapsia on, en aio erota koska en kuitenkaan koskaan pääse hänestä eroon. Joudun kuitenkin lasten takia aina olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Nyt saan toisen kostoni. Minä luovuin toisesta miehestä puolisoni takia, voi olla että hän joutuu tekemään nyt saman valinnan. Ja jos hän pettää, varmaa on että minäkin petän. Se ei haittaa. Seksisuhde on muutenkin piristävää. avioliittolupauskin oli: niin hyvässä kuin pahassa. Laughing
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Ongelmat Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa