Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Ongelmat : Mies ja halu ryypätä "pitkän kaavan kautta"
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

Katsu



Liittynyt: 19 Tam 2013
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: La Tam 19, 2013 10:46 pm    Viestin aihe: Mies ja halu ryypätä "pitkän kaavan kautta" Vastaa lainaamalla viestiä

Pahoitteluni jo valmiiksi pitkästä viestistä. Asia on kuitenkin niin monimutkainen, että tunsin tarvitsevani monta sanaa sen kertomiseen.

Olemme kolmikymppinen, kolme vuotta yhdessä asunut pariskunta. Meillä on suhde muilta osin erinomaisessa kunnossa, mutta ainoa asia, josta tulee monesti vakavakin riita on mieheni alkoholinkäyttö, etenkin tarve lähteä yksin yökerhoihin ja palata vasta aamu neljän-viiden aikaan. Suhteessamme on paljon lämpöä ja meillä synkkaa todella hyvin, aivan samalla tavalla kuin suhteen alusta asti.

Itse olen perheestä, jossa isän alkoholinkäyttö aiheutti äidilleni valtavaa mielipahaa, ja koska olin herkkä lapsi, minutkin passitettiin lastenpsykologille kuultavaksi perheoloistamme. Isäni aikanaan säikähti kovasti tätä tapausta, ja hillitsi juomistaan, sekä lopetti kokonaan yli yön kestävät baarikeikat, joille hän monesti unohti mm. alusvaatteita. Tämä siis siihen viitaten, että pettäminen oli hänellä myös kuvioissa. Itselle onkin jäänyt isäni alkoholinkäytöstä, krapuloista yms. eräänlainen pieni traumantynkä. Ei mitään sellaista mikä vaikuttaisi muuten elämääni, ainoastaan tässä suhtautumisessani oman mieheni "yöryyppäjäisiin".

Mieheni kertoo sinkkuaikoinaan käyneen erittäin paljon kaupunkimme rock-yökerhossa, yleensä viettäen siellä aikaa aamun tunneille valomerkkiin asti. Hän kertoo kokevansa illan jäävän ikävällä tavalla kesken, jollei saa juoda tappiin asti. Suhteemme alussa hän ei kuitenkaan suoraan tuonut näitä tapoja esille, vaan korosti, ettei esimerkiksi tykkää säilyttää kaljaa lainkaan jääkaapissa, eikä tykkää juoda väkeviä. Hän juo kuitenkin baarireissuillaan usein rivakkaan tahtiin, etenkin jos haaveilee pitemmästä illasta, ja onkin todella ikävässä kunnossa.

Suhteemme alkuaikoina hän järkytti minua kerran baarireissultaan palattuaan sammumalla lattialle ja virtsaamalla siihen. Olin järkyttynyt, mutta odotin että hän itse siivoaisi sotkunsa. Hän oli kuitenkin täysin tajuton iltapäivälle asti, herätysyritykset saivat aikaan vain ynähtelyä, ja päädyin lopulta itse moppaamaan kusen, kun se kerran niin väkevälle haisi. En itsekään ole absolutisti, ja käyn mieheni seurassa ja joskus yksinkin alkuillasta läheisessä siistissä opiskelijabaarissa tietovisoissa. Juon kuitenkin itse mielelläni vain ihan pari olutta, ja tahdon poistua viimeistään puolenyön aikaan. Suurimpana syönä baareissa aamun tunneilla liikkuva remuava känniläissakki.

Olemme keskustelleet asiasta vähintään puolen vuoden välein, ja hän on osaltaan ottanutkin minut huomioon. Hän tyytyy yleensä lähtemään baarista kanssani samaan aikaan, mutta monesti jää vänkäämään vielä "yhtä tuoppia", joka ei kuitenkaan koskaan ole se viimeinen.

Mieheni kertoo kokevansa, että baareissa kaverien kanssa hengaaminen, ja myöhemmin valomerkin tultua yökerhoon jatkaminen ovat harmiton tapa viettää vapaa-aikaa. Hän ei tunnu koskaan valittavan krapulastaan, vaikka nukkuukin myöhään. Toisaalta hänen unirytminsä on muuten iltapainotteinen. Työpaikalleen ohjelmistokehittäjänä hänen tarvitsee saapua vasta puoliltapäivin. Itsellen sopisi että hän näkisi kavereita vaikka viikottain baarissakin, kunhan joisi siististi ja tulisi ajoissa kotiin. Yksin lähtiessään häneltä tämä ei kuitenkaan onnistu, ja olemmekin päätyneet ratkaisuun, jossa kuljen hänen mukanani. Huonolta ratkaisultahan tämä minustakin tuntui, ja viimeisen vuoden-parin aikana olemme kuitenkin päätyneet siihen, että hän ihan omasta halustaan haluaa liikkua vain yhdessä. Ihan joka viikkoa häntä ei baarihommat enää edes kiinnosta, ja kova ryyppääminen pääsee tapahtumaan vain sen nelisen kertaa vuodessa. Lisäksi tuskaani lisää hänen tekosyyt: Hän vetoaa siihen ettei halua jättää porukkaa ja lähteä kotiin, vaikka useimmissa tapauksissa koko muu porukka lähtee ennen häntä ja hän haluaa ihan yksinkin jatkaa aamuyön paikkoihin.

Sanottakoon vielä, että alkoholiannoksia miehelleni kertyy viikottain semmoiset kuusi. Ei lähelläkään ongelmakäyttäjien summia. Minulle tämä asia kuitenkin tuntuu olevan loputon ongelma. Vaikken tahtoisi, valvon adrenaliinista virkeänä niin kauan että mieheni palaa. Monesti hän itse puhuu tulevansa takaisin joskus yhden-kahden maissa, mutta nyt viime viikolla hän palasi vasta neljän jälkeen: Oli napannut vielä lähikuppilan valomerkin jälkeen taksin yökerhoon. Itselläni oli tärkeä meno seuraavana päivänä heti aamusta ja olin saanut nukuttua vain muutaman tunnin. Itse olen muuten hyväuninen, mutta kärsin herkästi parikin päivää pääkipuherkkyydestä jos minua väkisillä valvotetaan.

Nyt meillä on ollut jo pari päivää tilanne, jossa olen koittanut selostaa sitä kuinka vakavasti otan asian, ja mies on vaipunut äreään mykkäkouluun, jossa ei siedä minua "syyllistävää osapuolta" lähellään. Ihan rauhalllisesti mainitsin siitäkin, että jos yökerhoelämä kerran on hänelle niin rakasta, ja hän kokee ettei voi sitä haluamalla tavallaan kanssani harrastaa, hän saattaisi nauttia ennemminkin suhtesta naisen kanssa, joka jakaa hänen suhtautumisensa "perskänneihin". Itse hän ei hyväksy edes ryyppäämisestä puhumista. Hän ei muutenkaan kielenkäytössään kiroile lainkaan, puhuu useimmiten tieteestä ja muista järkevistä aiheista baareissakin. Hyvin kännisenä soperrellen, luonnollisestikin, useamman tuopin kumottuaan. Hän on tuttavapiirissäni pidetty, ja työnsä vastuullisesti hoitava mies, jolla on työn ja ryyppyiltojen lisäksi monia muitakin harrastuksia. Asenteeltaankin hän on elämää kohtaan positiivinen, ja kaikenlaisiin huoliin keveästi suhtautuva.

Mitä mieltä olette? Mies on parantanut tapojaan, mutta pelkään, että jos en ole "isäni kaitsija", hän alkaa haluta useammin ja useammin kunnon ryyppäjäisiä. Loukkaantumiseni asiasta taas saa hänet pitämään mykkäkoulua ja välimme ovat näiden sessioiden jälkeen hänen puoleltaan kylmät viikkojen ajan. Mitä mieltä olette, kannattaako muuten toimivaa suhdetta päättää tällaisen takia? Pitäisikö minun vain luottaa että hänen sessionsa eivät lisäänny dramaattisesti jos kehotan häntä menemään yksin pitkän kaavan ryyppyreissuilleen? En haluaisi riskeerata henkistä hyvinvointiani, sillä uskon oman työtehon ja muunkin hyvinvoinnin pahaasti häiriintyvän jos joudun elämään kodissa, johon tullaan aamuyöllä ympäripäissään kun itse olen ensin valvonut ihan omasta tahdostani riippumatta ja samalla toistanut äitini historian miehensä kanssa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Ongelmat Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa