Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Lapset : Miten paljon vastuuta äitipuolelle....?!
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

Luna81
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 4:26 pm    Viestin aihe: Miten paljon vastuuta äitipuolelle....?! Vastaa lainaamalla viestiä

Olen seurustellut 1,5 vuotta hurmaavan ja ihanan miehen kanssa. Hänellä on kaksi lasta 7 ja 9 v. jotka asuvat meidän kanssamme. Ongelmana on se, että joudun mielestäni ottamaan liian paljon vastuuta lapsista ja luopumaan pikkuhiljaa esim. omista harrastuksistani, koska työn ja perhe- elämän lisäksi mihinkään muuhun ei juuri ole aikaa....äitiään lapset tapaavat kahtena viikonloppuna kuussa, mutta yleensä olen juuri silloin töissä.. Eipä siinä juuri kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa jää...
Uusperheen elämään olemme kaikki sopeutuneet nopeasti ja kivuttomasti. Harrastamme paljon yhdessä; lenkkeilemme, ajelemme moottorikelkoilla, käymme uimassa, leikimme ja pelaamme.... Mies on yksityisyrittäjä ja tulee usein kotiin vasta silloin, kun me muut olemme jo nukkumassa. Itse teen kolmivuorotyötä, joten elämämme on usein aika epäsäännöllistä ja kiireistä.
Nykyään olen usein väsyneenä ja stressaantuneena pohtinut tätä tilannetta. Ajattelen usein, että olisi mukavan rentouttavaa, jos lapset asuisivatäitinsä luona ja tulisivat pari kertaa kuussa kyläilemään meille... Kyllä lapseton, hieman yli parikymppinen neiti ottaa helposti stressiä ihan arkipäiväisistä asioista, kuten siitä, että aamuisin nuorin lapsi ei koskaan löydä kouluun sopivia vaatteita tai työpäivän jälkeen ei ole hetkeäkään aikaa omille ajatuksille tai rentoutumiselle.....

Onnistuisikohan vielä sopia jonkinlaisista "pelisäännöistä" biologisten vanhempien kanssa? Lasten äitihän voisi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa vaikkapa yhteisen harrastuksen tiimoilta.. Miehelleni olen nyt muutaman kerran väsyneenä ja kiukkuisena kyllä kertonut, miltä tuntuu viettää pari viikkoa pelkästään työkavereiden ja kotona lasten seurassa... Toisaalta väärin syyllistää miestä siitä, että hän tekee paljon töitä... Itsenä työllistäminen ei kai ole laiskojen ihmisten hommaa..Viime aikoina mies on tullut kotiin viimeistään peittelemään lapset sänkyyn. Viikonloppuisin hän "karkaa" kyllä helposti omien harrastusten pariin, jos olen vapaalla, mutta ottaa sentään pojan mukaan...Parannusta on siis jossain suhteessa jo tapahtunutkin. Minut mies huomioi kotona loistavasti. Hän auttaa usein siivouksessa tai siivoaa silloin kun olen töissä, laittaa astiat koneeseen, ulkoiluttaa koirat ym.. Aina töistä kotiin tullessa saan halin ja pusun ja erotiikankaan saralla ei voisi enää paremmin mennä. ( olisi vaan enemmän aikaa sille erotiikalle...)
Me aikuiset olemme kaikki keskenämme hyvissä väleissä, puhumista riittää paljon samojen harrastusten tiimoilta, mutta emme ole koskaan puhuneet kuin esim. koulun tulevista kevätjuhlista tms... Onnistuisikohan tästä asiasta puhuminen? Ajattelisiko lasten äiti tai mieheni, että vähättelen heidän asemaansa vanhempina? Saisinko lasten vanhemmat riitelemään kun " ulkopuolisena" arvostelisin heidän ajankäyttöään ja lapsille omistautumista? Asia on kuitenkin aika arkaluontoinen. Arvostelenhan heidän vanhemmuuttaan.
Haluaisin vain enemmän aikaa itselleni,kavereilleni,miehelleni ja ihan omille harrastuksilleni... Ja vähemmän vastuuta lasten arkielämästä sekä heidän henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan...
Takaisin alkuun

Henna
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 4:28 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ymmärrän täysin... Oma tilanteeni on kohtalaisen samanlainen..... Olen miestäni huomattavasti nuorempi ja nyt vasta tajunnut sen, että tavallaan olen nyrkin ja hellan välissä.
Kun lapset asuvat kotona ja vierailevat äitinsä luona jokatoinen viikonloppu, ei meillä miehen kanssa juurikaan ole yhteistä aikaa, itsekin teen vuorotyöä ja usein olen viikonloppuisin töissä...
Olen vailla aikuisten ihmisten, omien ystävieni seuraa, vaikka kaikki periaatteessa meneekin muuten ihan hyvin. En vain jaksa leikkiä tää leikkiä enää kovin pitkään... Kai mies on sitten entisessä suhteessa oppinut olemaan yhdessä vain lasten vuoksi. ei se nyt vain ota onnistuakseen koska minulla ei ole omia lapsia, enkä todellakaan tunne eläväni parisuhteessa vain lasten takia. Usein mietin, että miten kauan tämä kestää.... Kun nuori aikuinen on suljettu kaikelta ulkomaailmalta ei tilanne näytä kovin hyvältä. Kaipuu on suuri omien ystävien ja harrastusten pariin. Niitä ei voi korvata vieraat lapset, eikä edes pidemmän päälle rakkaus....
En tiedä, mitä aion tehdä. Ehkä tämä suhde loppuu kohta, sillä se mitä minulta vaaditaan on aivan liikaa tilanteeseen nähden. Vietän kaiken vapaa- ajan lasten kanssa ( mies tekee töitä...) ja he ovat alkaneet tuntua vain jonkinlaiselta rasitteelta parisuhteen lisäksi. Ehkä annoin liian paljon periksi. Ehkä olisin voinut piirtääselvän rajan lapsiin kohdistuvan vastuuni osalta jo heti ensi hetkestä lähtien..... Sen olen kuitenkin tästä suhteesta oppinut, että en itse aio tehdä lapsia tähän maailmaan toisten riesaksi. Jos tulee tilanne, että ura, maine ja mammona menee kaiken muun edelle, niin mieluummin elän ilman omia muksuja.....
Sinulle Luna toivon onnea yrityksellesi, minun kohdallani se on jo aivan liian myöhäistä.........
Takaisin alkuun

madre
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 4:29 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Oletpa ihanteellisen antautuva äitipuoli! On äitinä mukava lukea, että muistat lasten olevan lapsia, etkä ole heihin purkanut turhautuneisuutta. Meillä on tilanne toisinpäin, lapset ovat isällä vain pari kertaa kuussa. Ihmettelen usein, kuinka miesystäväni jaksaa olla lasteni kanssa, itse en tiedä, kuinka suhtautuisin, jos tilanne olisi toisin päin.
Mielestäni sinun kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeeksi. Olen itse yrittänyt vedota lasteni isään, että hän voisi tavata enemmän omia poikiaan, mutta se tuntuu mahdottomalta. Hän katkeruuttaan ajattelee, että se on minulle vapaa-aikaa, vaikka itse hän tulevaisuudessa maksaa siitä, ettei lapset kenties halua tavata ollenkaan.
Ei tämä kovin rakentavaa vastausta ehkä ollut, mutta suosittelen puhumista. Ei sinun tarvitse "ainoana" uhrautua toisten jälkikasvun puolesta. Siihen vaan helposti biologiset vanhemmat sokeutuvat, pääasia että joku hoitaa, vaikka suurin vastuu olisi juuri heillä.

Toivon hyvää jatkoa!!
Takaisin alkuun

äiti-79
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 4:31 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ymmärrän joo tilanteesi.. onhan se kamalaa alkaa leikkiä äitä noinkin vanhoille lapsille ja alkaa kantamaan vastuuta.. mut toisaalta kuules.. kun aloit seurustelemaan tämän miehesi kanssa, tiesit varmasti mitä pakettiin kuuluu miehen lisäksi. se on itsensä ja muiden pettämisä jos yrittää muuta mihin rahkeet riittää. Varmasti mies ja lapset arvostavat panostasi teidän perheessä, mut jos se pohjautuu pakkopullamössöön, niin ei siinä ole mitään järkeä. Olethan aikoinasi kuitenkin valintasi tehnyt. Itselläni on 5 vuotias poika, jonka kanssa olin alusta lähtien kahdestaan. Tapasin sittemmin itseäni vanhemman miehen (jolla ei lapsia). Hän otti poikani kuin omakseen ja on ollut todella ihan meitä kumpaakin kohtaan. Nyt meillä on yhteinen 1-vuotias tytär. Siltikin hän jaksaa olla tasapuolinen kumpaakin lasta kohtaan. Itse voin sanoa, että jos kuulisin mieheni valittaneen, ettei hänellä ole aikaa lasten/perheen takia omalle elämälleen, soisin hänelle sen oman elämän. Vanha sananlasku kuuluu "ken leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön". Mut siltikin olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei kaiken vastuun kuuluisi kaatua juuri sinun niskaasi. Eihän sinulla ole mitään biologista sidettä lapsiin. Mut uskon että miehesi arvostaa sopeutuvaisuuttasi. Hyvää jatkoa!
Takaisin alkuun

salla
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 4:32 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Paljon hyviä asioita on varmasti suhteessanne. Olen itse oman ajan kannattaja eli aikaa pitää koittaa jostain kaivaa itselleen. Arjen jaksaa paljon paremmin. Itse totuttelen uusperhekuvioon ja omaa aikaa ei juurikaan ole. Miehellä 4v ja 1v pojat ja itselläni 4v tyttö. Puhuminen taidoista jaloin ja kannatan pelisääntöjä biologisten vanhempien kanssa. Elämää on helpompi suunnitella ja omaa aikaa saa joustavammin. Pidä pääsi..mieti mitkä on ne asiat, joita tarvitset ja järjestä lapsenhoito niin että voit toteuttaa ne. Vastuu on ihanaa mutta itsestään kannattaa pitää myös huolta!
Takaisin alkuun
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Lapset Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa