Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Häät : Hääkauhu!
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

Miss Q
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 3:49 pm    Viestin aihe: Hääkauhu! Vastaa lainaamalla viestiä

Hei,

Onko kellekään käynyt samoin kuin minulle, että hääpäivä on sovittu ja sen jälkeen iskeekin hirveä ahdistus, että onko mies sittenkään se oikea. Että haluaako sen kanssa sittenkään olla loppuelämäänsä. Miten olette ratkoneet tilanteen?
Takaisin alkuun

Ansku
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 3:49 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Heips!

Tässä omia häitäni suunnittelen ja tuttu tunne tuo ahdistus. Välillä mietin, että oon ihan hullu, mihin hittoon sitä on oikein ryhtymässä. Myös tota olen miettinyt, että onko mies se oikea. Mies on hyvä, olemme monessa suhteessa hyvin samanlaisia, mitä suhteessa arvostan. Kun mietin, että haluaisinko sitten erota, ei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Varmaan on muitakin miehiä joiden kanssa vois tulla onnelliseksi. On sitten eri asia löytääkö niitä muita yhtä hyviä elämänsä aikana, kun tuntu, että tätäkin hyvää miestä sai kauan etsiä. Ajattelen ettei mulla ehkä ole kyse niinkään miehestä. Lähinnä omista peloista mitä tulee sitoutumiseen niin hyvinä kuin huonoina päivinä.Työtä se tulee kysymään tuo avioliitto. Ajattelen, että meidän suhteesta tulee just semmonen mimmonen me siitä tehdään, ja miten paljon siihen panostetaan.Kukaan ei ole täydellinen,en minä eikä sulhaseni. Mitään triviaalia ongelmaa meillä ei ole kuten väkivalta, liika alkoholin käyttö ja mustasukkaisuus. Meil on perusasiat kunnossa. Tiedän saavani hyvän miehen, toivottavasti osaan olla hyvä vaimo miehelleni.
Ehkä tämmönen ambivalenssi suhteessa avioitumiseen on luultua yleisempää, harva niistä vaan puhuu.Viimesessä Häät-lehdessä oli hyvä kolumni asiasta.Toisaalta haluaa avioitua, mutta toisaalta pelottaa ja ahdistaa. Onhan kyse tosi isosta ja tärkeästä asiasta.Ei se välttämättä ole jotain onnenhuuruista aikaa häiden suunnittelu, toisille on ja toisille ei. Itsestäni tien, että mulla isommat hyvän olon fiilikset iskee vasta hääpäivänä.
Rauhaa sulle ahdistuksen keskelle. Kannattaa käydä juttelemassa vaikka perheasiainneuvottelukeskuksessa. Siellä voi yksin tämmösoäkin ajatuksia purkaa.
t. Ansku
Takaisin alkuun

ei nimeä
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 3:49 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hei!
Minulle kävi myös noin kuin sinulle. Voi miettiä että millätavoin ihminen on oikea ja millätavoin väärä, parisuhteen odotukset eivät aina täsmää molemmilla osapuolilla. Jos joutuu luopumaan liian monesta unelmastaan vakiintuessaan kumppanin kanssa, on ehkä mietittävä onko kumppani oikea. Meille tuli ero.
Takaisin alkuun

Esa
Vieras





LähetäLähetetty: Ke Kes 27, 2007 3:50 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Itselleni ei tuollaista tilannetta ole tullut eteeen. Naimisiin menoa on todella harkittu, kaikista mahdollisista asioista ollaan juteltu avoimesti (aina toisen seksuaalifantasioista lähtien) ja kummallakaan ei ole mitään paineita, että TÄYTYISI mennä naimisiin.

Tunnen muutamia pareja jotka ovat eronneet alle kahden vuoden aviossa olon jälkeen. Ei kannata yrittää korjata avioliitolla mitään. Parempi olla itselleen ja kumppanilleen rehellinen ajoissa.
Takaisin alkuun

anis



Liittynyt: 23 Huh 2008
Viestejä: 7
Paikkakunta: Turku

LähetäLähetetty: Ke Huh 23, 2008 10:06 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minä ja miehekkeeni sovimme juuri menevämme naimisiin. Tai itseasiassa alettiin vaan etsimään sopivia hääpaikkoja. Asiasta on kyllä paljon keskusteltu, mutta varsinaisesti emme ole sopineet että nyt menemme sitten naimisiin kesällä 2009. Ruvettiin vaan lähettelemään tarouspyyntöjä.

Niin, rupesi sitä itsekin miettimään, että onko tässä järkeä. Mutta hieman eri syystä ehkä kun tavallisesti. Me olemme eläneet jo kuusi vuotta yhdessä ja meillä on loistava suhde, niin naimisiin meno ei mitään muuta mitään. Kasvamme edelleen niin puolisoina kuin ihmisinä, yhdessä niinkuin ennenkin. Kun kumpikaan ei meistä kuulu kirkkoonkaan, eikä ole sen tyyppistä halua jonkin suuremman edessä yhtyä. Haluan naida mieheni, jotta meidät myös yhteiskunnan edessä katsottaisiin yhteenkuuluviksi automaattisesti. Haluamme myös juhlistaa rakkauttamme meille tärkeiden ihmisten kanssa.

Toisaalta. Kamalasti vaivaa muiden ihmisten takia. Meidän kahden ajatukset ja tunteethan ovat ainoat, millä on merkitystä meidän suhteellemme.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Häät Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa