Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Seksi : mikä avuksi kun miestä ei enää kiinnosta
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

dumb raider



Liittynyt: 21 Mar 2008
Viestejä: 4

LähetäLähetetty: Pe Mar 21, 2008 2:45 pm    Viestin aihe: mikä avuksi kun miestä ei enää kiinnosta Vastaa lainaamalla viestiä

yritetään nyt sitten purkaa tätä ongelmaa tätäkin kautta. Olen itse alle 25 v suhteellisen viehättävä, normaalikokoinen nainen. Mies on muutaman vuoden vanhempi ja meil on 2 ihanaa lasta.
Oikeastaan seksiongelmat ja puutteessaelämiseni alkoivat jo esikoisen syntymän jälkeen, jolloin mieheltä tuli kyseilyihini kommenttia mm että "kun olet nyt äiti" . En ole koskaan saanut aiheeseen selitystä ja toisen lapsen syntymän jälkeen "saan" ehkä noin kerran tai kaksi kuussa, monesti menee kolmesta jopa kahdeksaan viikkoa että mies ei suostu.
Siis miehellä seisoo hyvin helposti, ei ole mitään fyysistä estettä. ja joo joo olen kokeillut jo kaikki mahdolliset. Ehdotukseni toisesta naisesta meidän kahden kanssa, hengailut hierontaöljypurkin ja babydollasun kanssa, kaikki lähestymisyritykseni ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. Mies haluaa vain silloin kun olen itse väsynyt eikä minua yhtään kiinnostaisi, suostun silti koska muuten se olisi sitä käsityötä vaan koko ajan. Tylsää pidemmän päälle. itsetuntoni on alkanut kärsiä, liikun ja huolehdin itsestäni, teen kotitöitä, hoidan lapsia. Mies mussuttaa valtavat määrät suklaata ja lihoo, eikä kuulemma jaksa harrastaa liikuntaa. Mies on vaikea saada ulos viihteelle. En ole mikään nalkuttava ämmä vaan yritän olla hellä ja huolehtivainen avovaimo. Olen turhautunut äärimmilleen. Seksimme on sitä että minä hipelöin miestä, mies ei päästä ääntäkään (ei ole nukahtanut vaikka epäilenkin sitä joskus), ei liiku, eikä purista minua missään vaiheessa. Mies tulee nopeasti ja yrittää sitten heti lähteä katsomaan teeveetä tai suihkuun. Joo joo ollaan keskusteltu ja yhtä tyhjän kanssa. Mies on jopa sanonut että saan käydä vieraissa kunhan hän ei tiedä siitä. Rakastan miestäni, lasteni takia haluaisin jatkaa, mutta tämä on intohimoton kaverisuhde. Olen hommannut kaapit täyteen öljyjä, välineitä, asuja, hieronut, meikannut, puunannut, keskustellut ja vielä keskustellut. Olen kokeillut jopa sitä etten yritä yhtään mitään. itseasiassa lopetin aloitteiden tekemisen kokonaan kun alkoi vaikuttaa siihen itsetuntoon. Sitten mies valitti että kun en tee aloitteita niin häntä ei siksi kiinnosta. Ymmärrän että on erilaisia vaiheita, tämä vaihe on kestänyt jo 5 vuotta, elämäntilannekin on pariin kertaan muuttunut. Ymmärrän toisen väsymystä, mielestäni mieheni on jotenkin hukannut miehisyytensä ja on vain isä (loistoisä onkin!) ja minä äiti. Vihaan sitä, haluaisin taas olla nainen. Muut miehet kuolaavat perään, mutta en haluaisi käydä vieraissa, mieheni käytöksen jälkeen en varmaan edes uskaltaisi olla kenenkään miehen edessä alasti. Häpeän vartaloani ja mielestäni olen rupsahtanut vaikka muut sanovat päinvastaista. Tunnen että minussa on jokin vika vaikka esimerkiksi oman seksielämänsä säilyttäneet lapsia omaavat ystäväni ovat ihmetelleet mieheni käytöstä. Haluaisin erota, sillä kyse ei ole vain seksistä vaan siitä että tunnen itseni totaalisen lehmäksi ja epähaluttavaksi. Epänaiseksi. Kerran olisin halunnut että olisimme leikkineet dildon kanssa, miehen mielestä se oli ihan absurdi ajatus. Sanoin että sitten hän voisi katsella minua. "Miksi mä sua katselisin??" oli vastaus.
Kerran kun pukeuduin seksikkääseen alusasuun, mieheni kommentti oli "näytätpä halvalta". Ja tosiaan jollain toisella yrittämällä kun lähestyin nätissä babydollissa ja kysyin haluaisiko mieheni hierontaa(seksiä en edes maininnut), niin katse käväisi pikaisesti minussa ja palasi sitten taas televisioon. Vastaus oli jonkinmoinen piittaamaton hymähdys. Tuntui kuin joku olisi potkaissut minua vatsaan.
Mies ei koskaan päästä seksin aikana ääntäkään, hän haluaisi mieluiten että tyydyttäisin hänet käsin, sen sijaan että työntyisi minuun. Kun tyydytän häntä käsin, hän ei koske eikä katso minuun vaan makaa silmät kiinni ja hiljaa (leikkii kuollutta???) ja sitten kun hän tulee, hän alkaa tyytyväisenä nukkumaan eikä koskekaan minuun. Näin ollen se aika, jonka MINÄ olen vailla seksiä (jollei tätä miehen tyydyttämistä lasketa) venyy joskus pariinkin kuukauteen.
Kaikki ehdotukseni seksistä esim autossa, hotellihuoneessa yms muualla kuin kotona sängyssä on tyrmätty. Sohvakin on kuulemma "niin epämukava". En kehtaa enää puhua asiasta ystävättärieni kanssa, koska hävettää se, etten saa miestäni innostumaan millään. Vaikka hänellä seisoisikin, hän ei tee asialle mitään (siis vaikka hyppäisin suoraan päälle hän luultavasti toteaa että "on niin väsynyt" tms) .
Ystävieni mielestä miehessäni on jotkin vialla, itselläni on itsetunto niin maassa että mielestäni en vain osaa tehdä mitään oikein.
En tiedä onko kellään täysin vastaavia kokemuksia, mutta arvostaisin jonkinlaisia mielipiteitä. Olemme olleet yhdessä n 7 vuotta.
Olin aiemmin hyvin seksuaalinen ja mielestäni ns hyvä sängyssä, kokeilin kaikenlaisia juttuja, muita naisiakin ja ryhmäseksiä. En kaipaisi välttämättä mitään sellaista enää, ihan vaan ns normiseksiä pari kertaa viikossa siten että minäkin ehtisin nauttia siitä ja saisin olla toisen lähellä.
Nyt olen alkanut kieltäytyä siitä käsiseksistä, aina olen kyllä selkeästi sanonut mitä itse haluaisin sängyssä. Mies aina lupaa että joo joo hän lupaa parantaa jne. Tuntuu ettei mitään ole tapahtunut. Ei huvita enää edes masturboida, tuntuu ettei minulla ole sukupuolta lainkaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

heikki



Liittynyt: 21 Mar 2008
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: Pe Mar 21, 2008 4:37 pm    Viestin aihe: Tekemistä Vastaa lainaamalla viestiä

Olisin itse kyllä myyty tuollaisesta kaikesta mitä olet tehnyt...eli luultavimmin kimpussasi olisin jo ollut useampaa kertaan Very Happy Kaikesta kertomastasi olisin kyllä erittäin otettu, jos olisin noista huveista päässyt nauttimaan!

Vähemmän ukolle televisiota ja naposteltavaa. Enemmän liikuntaa kondis paranee ja eiköhän intokin. Jos vain makaa sohvala illat salkkareita katsoen, ei siinä kauheasti mitään mieleen juolahda.

Tosin jos painaa duunissa pitkää päivää tai stressaavaa on niin on tuo väsymys ihan sinänsä ymmärrettävää. Olen tuon ainakin ittestäni huomannut, ja saannut myös kuulla siitä.

Ainakin meillä, kun pepun pyöritystä tulee eteen niin himothan siinä herää...

Vähemmän tv:tä, enemmän aikaa yhdessä ja ukolle herkkukielto&liikuntaa 100% enemmän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Maria Magdalene



Liittynyt: 27 Maa 2009
Viestejä: 6

LähetäLähetetty: Pe Maa 27, 2009 1:32 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

itsetunnon kans ei sovi pelleillä! kehitä keinot sen parantamiseksi, vaikka miehesi joutuisikin nielemään epämiellyttäviä kokemuksia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

minsela



Liittynyt: 14 Tam 2009
Viestejä: 5

LähetäLähetetty: Pe Maa 27, 2009 11:17 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aika outoa käytöstä mieheltäsi. Ettei hän vaan satu tykkäämään omasta sukupuolestaan? Luulisi, että mies kuin mies kiihottuu tuollaiseta mitä olet häneen kokeillut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

peppi



Liittynyt: 03 Huh 2009
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: Pe Huh 03, 2009 10:28 pm    Viestin aihe: Tuntuu tutulta.. Vastaa lainaamalla viestiä

Vaikken itse olekkaan ollut suhteessa kun vasta n. 1,5 vuotta on meillä lähes sama ongelma. Alussa kaikki sujui hyvin ja kumpikin teki aloitteita, ei ongelmaa vaikka olisikin ollut aikainen herätys aamulla.
Sitten poikaystäväni aloitti opiskelut, ja oli ymmärrettävistä syistä stressaantunut, väsynyt yms. Kaikelle muulle kuitenkin näyttää riittävän aikaa? Jaksoin yrittää aloitteiden tekemistä, kunnes kieltäviä vastauksia oli tullut jo tarpeeksi. Se jos jokin oli jotain aivan uutta! Nyt tilanne on se, että harrastamme seksiä vain silloin kun hän tekee aloitteen (en uskalla enää itse, yksikin ei lisää musertaisi itsetuntoni), pikaisesti, ilman hellyyksiä tms. Se on oikeastaan vain toimenpide.
Olen myös miettinyt syitä tuohon kummaan käytökseen (koulustressiä en enää niele tekosyyksi!). Ja totuushan on se, että naisen haluttomuudesta puhutaan avoimesti, ja se on ihan "normaalia", mutta eihän kukaan uskalla puhua miehen haluttomuudesta! Koska sitä ei yksinkertaisesti mukamas ole? Kaipaan seksiä. Tarvitsen seksiä. Eikä se syrjähyppy todellakaan ole vaihtoehto. Poikaystäväni ei myöskään urheile tällä hetkellä ja itse harrastan paljon liikuntaa. Se voisi ainakin olla osasyynä..?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Furby-81



Liittynyt: 08 Huh 2009
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Ke Huh 08, 2009 9:14 pm    Viestin aihe: Sama juttu Vastaa lainaamalla viestiä

Tuntuu todella kamalalta..ollaan oltu yhdessä 5v ja meillä kaks lasta(esikoinen on toiselle)Mä olen yrittänyt kaikkeni...mutta aina vaan torjutaan.Mies ei alua muuten kuin humalassa,jos yritän lähestyä murahtelee vaan. Crying or Very sad tuskallista sillä rakastan häntä todella..kaipa mulle ei ole suotu onnea.. Sad
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Gloomysunday



Liittynyt: 12 Huh 2009
Viestejä: 6

LähetäLähetetty: Su Huh 12, 2009 1:04 am    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei jessus, tässä ole mitään järkeä tässä hommassa! Minä kylven samassa suossa. 21 vuotiaat, 7 vuotta yhdessä, kaksi vuotta samassa kämpässä, seksi lopahti jo ennen yhteen muuttamista. Seksikertojen välissä kuukausia. Olen yrittänyt kaikkeni, puhuminen ei ole sallittua. Kaikki erotiikka on tarkasti rajattua ja säännösteltyä. Tunnen asuvani jollain seksuaalisella vankileirillä. On toisaalta helpottavaa ja toisaalta hirmu surullista tietää, että nimenomaan nuorten miesten haluttomuus on suurempi ongelma kuin luulin. En toivoisi samaa kenellekään. Mitään muuta ratkaisua, kuin terapia, en ole keksinyt. Siihen asti vain emme ole päässeet. Todella surullista, kun suhteessa on kuitenkin rakkautta molemmin puolin. On meillä ollut paljon ongelmiakin. Tuntuu, että eikö nistä tule koskaan loppua?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Meriaurinko



Liittynyt: 20 Huh 2009
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Ma Huh 20, 2009 2:03 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sydän musertuu kun luen näitä tekstejä.. Crying or Very sad Miten sitä voikin olla niin paljon, niin monella??? Itsellänikin on ollut sellaisia (hyvin lyhyitä) suhteita, joissa miehelle riitti seksiä kerran kuussa meininki.. Nuoria, päälle kakskymppisiä molemmat. Olin kans aivan hukassa, itkuinen, itsevihassani ja katkeruudessani. Vastauksena keskusteluissa oli että seksi ei vaan ole niin tärkeää.. Shocked Hohhoijaa. Mistä löytyisi miehiä, jotka puhuis avoimesti siitä haluttomuudestaan?? Mistä se johtuu ja millä se tilanne raukeaa?? Onko ainoa ratkaisu ero, jos mies on niin passiivinen että nainen elää jatkuvassa puutteessa, ja miestä ei enää edes haittaa, jos nainen kävisi vieraissa??? Siis mitäh????? Shocked
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

tuutunen



Liittynyt: 30 Tou 2009
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: La Tou 30, 2009 4:18 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Onpa raskasta ja huojentavaa lukea näitä kirjoituksia. Olen ollut luopumassa toivosta jo moneen kertaan oman rakkaani kanssa, ja nyt kun tuntuu taas toiveikkaalta, lähdin surffaamaan ja etsimään apua netistä, löysin tämän palstan. Kaipaisin kauheasti jotain tukea ja samankaltaisissa tilanteissa elävien ihmisten kokemusten jakamista. Voisitteko rakkaat siskot (ja miksei veljetkin...) käydä lukemassa blogiani, jota olen pitänyt vuoden ajan.

http://vastatusten.blogspot.co/

Lukijoita on nimittäin aika vähän, jat tuntuu kuin pitäisin päiväkirjaa yksin. Ei se sinänsä haittaa, mutta kun tuntuu, ettei kellään muulla ole samanlaisia ongelmia! No, nyt voin ainakin purkaa täällä vähän tunteitani, ja edes joku lukee niitä.

Miehelläni on seksuaalinen toimintahäiriö. Tämä on tämänhetkinen tulkintani ongelmiemme ytimestä. Hän ei laukea koskaan toisen kanssa, ei ole lauennut entistenkään tyttöystäviensä kanssa. Ainoastaan yksin ja silloinkin saaminen kestää kuulema kauan, kolmesta vartista tuntiin. Meillä on seksiä hyvin harvoin, nykyistä tilannetta on jatkunut kohta kaksi vuotta, lapsen syntymästä asti. Välillä on ollut monen kuukauden taukoja. Toivoa loi tänä keväänä ollut monen viikon jakso, jolloin rakastelimme monta kertaa, siis jopa kerran pari viikossa säännöllisesti usean viikon ajan.

Mieheni on hyvin epävarma eikä tee lainkaan aloitteita, ei seksuaalisia eikä juuri muitakaan. Hän on mukava ja lupsakka ja tarvittaessa itsepäinen ja tulinenkin. Rakastan häntä. Mutta koska hänen seksuaalinen itsetuntonsa on niin pahasti miinuksella, ymmärrän tavallaan sitä, että hän suuntaa kiinnostuksensa mieluummin sellaisiin asioihin, joissa tuntee onnistumisen iloa kuin siihen, joka on aina tuottanut melkein pelkkää häpeää ja epäonnistumista.

Perheeseemme kuuluu lapseni, josta on tullut ajan kanssa yhteinen, koskapa erosin lapsen isästä jo raskausaikana. Mieheni on lapselleni ihan täysi isä kaikessa muussa mielessä paitsi biologisesti. Vaakakupissa ovat siis toisaalta perhe, parisuhde ja rakkaus, ja toisaalta seksuaalisuuden toteuttaminen. Tuntuu päättömältä edes harkita perheen hajottamista moisen takia, mutta seksuaalisuus on niin vahva voima! Aivan kuin joutuisin joka päivä amputoimaan itsestäni jotain uudestaan ja uudestaan, perheen takia. Turhaudun, katkeroidun, vihaan itseäni ja miestäni ja elämää. Haluaisin antaa lapselleni mallin hyvästä parisuhteesta, koska sellainen puuttui itseltäni lapsena. Meillä ei osoitettu hellyyttä ja rakkautta, mutta nykyisessä perheessäni osoitetaan. Uskon, että lapsi huomaa silti ajan kanssa, että jokin mättää ja pahasti. Ja tiedän, etteivät parisuhdeongelmat kuulu lapsille - pelkään vain, että ne heijastuvat joka tapauksessa hänen elämäänsä, ellei jotain muutosta tapahdu. Niin katkera minusta on tulossa.

Olen yrittänyt kaikkeni, en keksi enää mitään. Olen hankkinut erektiolääkkeitä mieheni puolesta, mutta hän ei ole suostunut kokeilemaan niitä, vaikka on luvannut. Vuoden ruinaamisen jälkeen hän kävi testeissä eikä labrassa löytynyt mitään poikkeavaa. Mieheni on siis terve kuin... no, antaa olla. Perheneuvonnassa on käyty vuosi, seksuaaliterapeutilla kävin kerran ja sain hyviä kirjavinkkejä (tilasin David Schnarchia Amazonista ja täytyy sanoa, että erittäin pätevää tekstiä ovat), mutta siellä käyminen olisi maksanut 90e/kerta ja olemme tosi köyhiä (siis ei niin, ettei olisi varaa, mutta kun ei ole edes rahaa), niin että se siitä. Seksileluja ja erilaisia voiteita on laatikollinen, puniaset pitsialusvaatteet ja sukkanauhat lojuvat kaapissa käyttämättöminä - ostin toiveikkuuden puuskassa, mutta nihkeä ilmapiiri ja maahan poljettu itsetunto ovat estäneet edes yrittämästä niiden käyttöä: en kestäisi sitä "Rakas en mä nyt jaksa, mitä sä nyt siinä, pue päälles". Minulla oli vähän aikaa rakastaja, ja se tietenkin korjasi omaa itsetuntoani tilapäisesti, mutta ei parisuhdetta, kuinka olisi voinutkaan. En usko, että se on mikään ratkaisu. Olen yrittänyt paeta pahaa oloani viinalla ja lääkkeillä ja purkaa turhautumista liikunnalla. Molemmat toimivat hetkellisesti ja liikunta nostaa mielialaa ja itsetuntoa - mutta yllätys yllätys: ei korjaa parisuhdetta! Olen tehnyt lukemattomia aloitteita vaikka millä tavoin ja tullut torjutuksi mitä erilaisimmilla syillä ja tekosyillä. Turhauttavinta on se, kun monien tekosyiden jälkeen tulee jokin oikea syy: väsymys, sairaus, lapsen sairastuminen, kuukautiset (joka ei minulle olisi mikään syy olla ilman seksiä, mutta antaa miehelle taas viikon armonaikaa). Lakkasin viime syksynä tekemästä aloitteita, mutta viime aikoina olen taas joskus tehnyt jotain, ainakin puhun nyt asiasta säännöllisesti ja muistutan, että meillä on iso ja vakava parisuhdeongelma.

Eilen uskaltauduin ensimmäistä kertaa puhumaan ääneen konkreettisista keinoista saada lisää lapsia, sillä toivomme niitä kyllä. Puhuimme ihan asiallisesti koti-inseminaatiosta, jossa mieheni hoitelisi itsensä omassa rauhassaan ja toisi minulle lapsentekotarpeet muumimukissa, ovulaatiotestillä mitattuna sopivana hetkenä. Tai sitten klinikalle. Mutta seksiongelmaahan se ei ratkaise. Nyt vain harkitsen ensimmäistä kertaa sitä, että jäisin ja sitoutuisin tosissani tähän suhteeseen, vaikkei ongelma ikinä ratkeaisi.

Tänä aamuna meillä oli seksiä kolmen viikon tauon jälkeen. Yritin kädet kipeinä kolmisen varttia ja välillä otin suihin niin kauan kuin jaksoin. Lopulta tunnelma alkoi olla vaivautunut ja erektio loppui, kun mies alkoi huomata väsymykseni. Hetki oli kuitenkin läheinen ja pitkä turhautuminen purkautui itkuna. Rakkaudesta puhuttiin molemmin puolin. Sanoin hänelle, että tuntuu kauhealta ajatella, etten saisi enää koskaan elämässäni nähdä miehen nautintoa. Siihen todennäköisyyteen minun kai pitäisi sitoutua, jos aion tässä suhteessa olla. Se lohdutti vähän, kun mieheni sanoi, että minussa ei ole mitään vikaa, vaan hän on epänormaali. Pyysin, että hakisimme apua vielä jostakin, ja hän suhtautui myönteisesti. Mutta niin on käynyt ennenkin, eikä mitään ole tapahtunut. En usko sanoihin, vaan tekoihin.

Tiedän ja luotan, etät minä ja lapsi olemme parasta, mitä hänelle on ikinä tapahtunut. Hän on myös sanonut toistuvasti, ettei seksi ole tuntunut niin hyvältä kenenkään muun kanssa kuin minun.

Onpa taas raskas mieli. Mutta hiukan helpotti, kun sain purkaa ajatuksiani tähän ja tiedän, että joku näitäkin lukee.

Semmoinen oljenkorsi tuli tässä mieleen, että onkohan olemassa jotain aineita, jotka lisäisivät kosketusherkkyyttä? Tai tietäänkö joku, onko jollain lääkkeellä sivuvaikutuksena lisääntynyt herkkyys? Ostin seksikaupasta liukuvoidetta, joka hieman lämmittää, siinä on chiliä, mutta siitä ei ole ollut apua, joskaan ei haittaakaan. Jotain tehokkaampaa? Alkoholia mieheni ei ole koskaan käyttänyt, vaikka sitäkin olen häneltä pyytänyt siinä toivossa, että se poistaisi edes vähän estoja ja herkistäisi. On luvannut kokeilla, muttei ole toteuttanut lupaustaan.

Toinen kysymykseni koskee tuota sitoutumista: jos päättää jäädä tällaiseen tilanteeseen ja suostua siihen, että se ei ehkä koskaan tule muuttumaan vaan on elettävä näin, niin kuinka ihmeessä voi välttyä katkeruudelta? Ilman oman seksuaalisuuden tukahduttamista? Kysymys on varmaan tuttu sellaisille, joiden kumppanilla on jokin sairaus tai vamma, jonka takia seksiä ei ole. Jos teillä on jotain ajatuksia aiheesta, kertokaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

mimuli



Liittynyt: 08 Kes 2009
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Ma Kes 08, 2009 11:14 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En edes tiedä mistä aloittaa.. ihana kuitenkin huomata etten ole ainut, joka kärsii samaisesta ongelmasta. Olemme avomieheni kanssa seurustelleet lähemmäs kaksi vuotta. Suhde ei koskaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta en sellaista edes kaipaisikaan. Seksielämä oli erittäin ihanaa ensimmäiset reilu puoli vuotta. Olen erittäin seksuaalinen ihminen ja nautin paljon siitä, että saan olla yhdynnässä ja muutenkin intiimisti rakkaani kanssa. Huomasin pikkuhiljaa, ettei rakkaani tehnyt aloitteita lain, ja tarkemmin ajateltua olen alusta lähtien ollut se joka helpommin tekee aloitteita. Se ei sillä hetkellä tuntunut pahalta, koska mies kuitenkin AINA halusi samaa kuin minä. Sitten viime kesän aikoihin tuli ei, ei ja ei.. Olen herkkä ihminen ja loukkaannuin pahasti. En ole harrastanut pahemmin roolileikkejä, seksileluja, yms.. mutta päätin sitten koittaa niitäkin.. ja tilanne muuttui vain pahemmaksi. En ole kokenut vastaavaa aikaisemmin, ja huomasin jossain vaiheessa etten puhunut pahemmin muusta, ja ymmärrän että tuotin mihellenä stressiä, mutta kun hän ei suostunut puhumaan asiasta. Hän sai tuntemaan itseni rumaksi ja siltä ettei hän minua halua. Pahin kaikesta on että hän ennen kun kunnolla aloimme seurustelemaan hän oikein "leuhkoi" kuinka paljon hän on harrastanut seksiä ja siellä sun täällä ja käynyt seksikaupoissa, yms.. ei sitten minun kanssani:(. Olen kuin muutkin naiset ovat kirjoittaneet nuori, huolehdin itsestäni ja saan kerättyä katseita, mutta enhän minä niistä muista katseista välittäisi, haluisin että mieheni ahmisi minua katseellaan, vasrinkin jos laitan päälleni jotain seksikästä tai jotain paljastavaa, mutta ei..:/ Välillä tuntuu että hän ymmärtää minua, mutta toisin hän taas torkuu keskustelumma täysin, ja vaikka hän vaikuttaisi että ymmärtää huoleni asialle ei tapahdu mitään. Parisen viikkoa sitten luulin että olimme edistyneet, puhuimme toven ja hän sanoi ettei ongelma liity minuun laisinkaan, ja ettei hän voisi haluta mnua enemmän, mutta hänellä on vaihe päällä että häntä ei haluta niin paljon..mutta eihän häntä haluta lain..sitä en ymmärrä.. ja tätähän on kestänyt kohta vuoden..
Nykyään hän aina sanoo minulle jos ehdotan seksiä, että huomenna lupaan, ja arvaappa vaan jos harrastamme mitään.
Silloin kun harrastamme seksiä, se tuntuu niiiin fantastiselta, ja hänkin sanoo ja näyttää nauttivan niin paljon.

En tiedä mitä tehdä, ja hirveetä kun mahassa ja sydämmessä vain vääntää..läheisyys on tärkeä asia.. ja haluan rakkaatani niin paljon.. onko ehdotuksia? en ikimaalilmassa häntä jättäisi, mutta tuntuu että itsetunto romahtaa ja että en pääse nauttimaan suhteestamme täysillä tämän takia..:/

Kiitos kaikille, tuntui ihanalta kirjoittaa tästä<3
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Isokarhu



Liittynyt: 19 Kes 2009
Viestejä: 6

LähetäLähetetty: Pe Kes 19, 2009 5:35 am    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Syy miehen 'haluttomuuteen' voi olla ettei mies koskaan saa vaimoaan sellaisena kuin haluaa.
Vaimoni on siisteyshullu. Kaikki pitaa olla toppipuhdasta. Se ulottuu tietysti myos makuuhuoneen puolelle. Koskaan en saa olla vaimoni kanssa enenkuin kumpikin on lotrannut suihkussa. Omalta kohdaltani sen ymmarran, kayn suihkussa vaimon tahdon mukaisesti.
Haluaisin vaimon 'luonnollisena'. Kainalot tuoksuvina, hielle, alapaa sellaisena kun se voi tuoksua. Ei hajusteita eika parfyymia.
En ole edes parin vuoden avioliiton aikana millainen vaimo olisi jos hanella olisi sellaiset karvat kuin luonto on aikuiselle naiselle tarkoittanut. Han ajelee kaiken heti sileaksi kun vahankin sankea tulee. Suuseksi on jaanyt, ei vaimo pitanyt siita. Minullekin se oli kovin steriilia, ei puhtaaksi pestyssa pimpissa ole sita mita haluaisin. Pyllyreikaan ei saa koskeakaan edes sormella saati kielella. Kuukautisten aikana ei tietysti rakastella. Muuhun ehkaisyyn kuin kondomiin vaimo ei suostu. Niina kertoina kun olen saanut tulla paljaaltaan, on vaimo heti yhdynnan jalkeen suihkuun. Han pitaa paljasta yhdyntaa 'tahrivana'. Olen ollut aistivinani, etta laukeamiseni hetkella han haluaisi vetaytya erilleen niin ettei spermani tahrisi hanta. Han saa kylla orgasmin, jonkinlaisen. Minakin tietysti, haalean sellaisen. Mauton ja hajuton vaimo, laukeaminen kumituppeen kerta toisensa jalkeen. Lapsia meilla ei ole. Avioliitto on vaimolle ensimmainen, minulle toinen.
Vaimo tietaa tarpeistani. Vastaan han ei suostu tulemaan. Han ei oikein ymmarra miten rakastelu voisi muka olla parempaa jos saisin hanet 'likaisena ja haisevana'.
Tama asia saattaa kuulostaa jonninjoutavalta, mutta seksiasioissa tallainen kumuloituu ajan myota ja muuttuu hurjan tarkeaksi.
Elamamme on muuten kohdallaan. En haluaisi etta tama asia vie suhteemme karikkoon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Tuoppi



Liittynyt: 12 Hei 2009
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Su Hei 12, 2009 7:12 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ensimmäisestä viestistä tuli mieleen, ettei vain ole niin että naisen mies haluaa suorittaa seksiaktin "leikkien kuollutta" silmät kiinni, koska ajattelee muita asioita (lue: ihmisiä), jotka kiihottavat seksuaalisesti. Kaikesta muusta viestissä voisi päätellä ettei mies pidä naista enää ollenkaan viehättävänä. Näin miehenä... itse etsisin välittömästi uuden kumppanin, tuota tilannetta tuskin voi parantaa enää, ja jos voi, ei se ole sen arvoista.

Muihin viesteihin sanoisin että yksi syy varmasti miksi miehet noin yleensä eivät puhu haluttomuudestaan avoimesti on se että he aavistavat tai pelkäävät (turhaan) naisen loukkaantuvan asiasta. Tiedän että monet miehet oppivat parisuhteissa välttelemään aiheita jotka johtavat draamaan. Jos nainen kysyisi minulta miksi seksi ei maistu, ja syy olisi se etten pysty kiihottumaan hänestä, tuskin sanoisin sitä, oli sitten kyse jostain pysyvästä (nainen ei miellytä enää fyysisesti) taikka tilapäisestä syystä. Nimittäin, mitä iloa siitä olisi ja mitä nainen voisi tehdä asialle paitsi huolehtia? On mahdollista että avoin keskustelu parantaisi asian, mutta on todellakin mahdollista että se vain syventää ongelmaa.

Monet näistä ongelmista kuulostaa psykologisilta, siinä mielessä että kyseessä varmaan on se ettei mies arvosta naisen ajattelua tai mieltä enää. Vaikka miehet kiinnittävät enemmän huomiota ulkonäköön, jos miehelle alkaa tulla tunne että nainen on ihan daiju niin voisi kuvitella juuri tällaisia tilanteita. Jos mies menee uuteen kouluun ja tulee uudet kuviot, voi tulla myös uudet arvot koskien maailmaa ja parisuhdetta. Jos mies taas sanoo naisen asua "halvan näköiseksi", se on piikittelyä naisen toistuvasti esilletuomista "mauttomista" valinnoista, mies vain purkaa sen siihen tilanteeseen. Mies on ruvennut pitämään naisen ajatusmaailmaa alhaisena. Tilanne on vähän sama kuin nuori (murrosikäinen) nainen sanoo ilkeästi äidilleen jotain sen vaatevalinnoista, koska luo uutta identiteettiä erottamalla itseään "vanhoista kanoista" jotka "ei tiedä nykyajan muodista ja jutuista mitään"...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

mingo



Liittynyt: 08 Elo 2009
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: La Elo 08, 2009 2:46 pm    Viestin aihe: kun mies ei enää halua.. Vastaa lainaamalla viestiä

´tuoppi´kirjoitti fiksuja ajatuksia tilanteesta! meillä (40v) tilanne ei tosin johdu mun damiudesta - mies sanonu että hankala panna naista jolla on järkeä ja sen kanssa pystyy keskustelemaan asioista. exät ja hoidot ollu kuulema periaatteella "mitä tyhmempiä ja alistettavia sen enemmän ottaa eteen". ota täs nyt sit selvää.. meillä kanssa ollu lähinnä blow jobia ja käsipeliä hänelle pari vuotta -tosiaan silmät kiinni kun kuolleella. jos haluun seksiä pitää istua syliin ja silti silmät kiinni satunnaista rinnasta puristusta lukuunottamatta. pitää mun rintoja pyllyä ym kauniina ja kiihottavana mut koskea / sekstata ei voi mitä paremmin tuntee, kuulemma pelkää sillä rakastuis lopullisesti ja jättäsin hänet niinkuin muut. no, narahti kuukausi sitten uskottomuudesta, saa lomien jälkeen katsoa muuttuuko mikään sillä saralla, ellei, niin lähden. riittää jo pakkoselibaatti ja toisen fantasioiden tyydytys saamatta itse mitään, menee elämä hukkaan.
kiva huomata, että muita samasta tilanteesta kärsiviä naisia löytyy, vaikka aihe onkin hyvin raskas.
aurinkoista loppukesää teille ja riettaillaan edes ajatuksissa!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Murmeliini



Liittynyt: 31 Elo 2011
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Ke Elo 31, 2011 10:29 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

hei. eihän miehesi ole jollakin asteella masentunut? kirjoitin juuri oman "itkuni" parisuhde osioon ja kirjoituksesi kuulosti niin tutulta..tosin minun miehelläni katosi tosiaan mielenkiinto, tuli myös ärtyisyyttä...mussuttelua, lihomista ym..olen yrittänyt miellyttää kaikilla mahd. tavoilla ja itseäni syytellyt ennen kuin tilanne hänen kohdallaan meni todella pahaksi...lääkäritkin kysyi, ettenkö huomannut mieheni masennusta...ja sitten palaset loksahtivat kohdalleen, ettei se johtunut siitä, ette kelpaisi tai muuta..mielenkiinnon katoaminen, väsymys, ylensyönti ovat yleisiä oireita masennukselle..

muuten en osaa neuvoa, koska olen umpikujassa itsekkin..tosin on helpompi, kun tietää, että haluttomuudelle on oikea syy. olen nuori itsekkin 27. tätä on ollut jo pari vuotta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

cAt



Liittynyt: 11 Tou 2011
Viestejä: 10

LähetäLähetetty: Pe Lok 14, 2011 3:10 pm    Viestin aihe: Ja näin siinä lopulta kävi Vastaa lainaamalla viestiä

Dumbraider on entinen nimimerkkini. Eksyin pitkästä aikaa palstalle ihan vain lueskelemaan toisten kirjoituksia.

Kävi niin kuin monet arvasivatkin eli liittomme päättyi eroon melko pian viestini kirjoittamisen jälkeen. Mieheni siis jäi kiinni yhden illan känni syrjähypystä todella ruman ja lihavan (n 100 kiloisen) naisen kanssa ja tämä kaikki tapahtui ystäväni ja miehen ystävien nähden. Olin tuolloin jo itse poistunut paikalta kuultuani että isäni on sairastunut vakavasti. Kysyin mieheltä tuleeko hän mukaani, en halunnut pakottaa. Hän halusi jäädä juhlimaan ja koko yön itkin yksin ja pelkäsi että isäni kuolee. Hänellä oli infarkti.

Kuulin pettämisestä vasta myöhemmin. Mies oli sanonut useaan kertaan että kun seksi ei vaan kiinnosta. Kuten miehet ovat ketjussa todenneet, ei kiinnostanutkaan, minun kanssani ainakaan.

Oliko sitten masennusta tai mitä lie, erokin oli likainen. Mies kieltäytyi eroamasta ja morkkasi minkä ehti. Oli viimeiseen asti niin pelastamassa liittoa. Ei vaan muistanut kertoa että oli netissä tavannut naisen johon ilmeisesti oli rakastunut ja taisin olla vain varalla siihen asti että se oikea suuri rakkaus löytyy. Rakkauteni oli jo niin kuollut, kuten itsetuntonikin että onneksi en palannut yhteen hänen kanssaan miehen sitkeästä valehtelusta huolimatta. Mies oli työtön ja silti muutti naisen luo toiselle paikkakunnalle ja minä jäin lasten kanssa yksikseni paikkailemaan itsetuntoani ja taistelemaan oman masennukseni, opiskelujen ja töiden kanssa.

Mutta, leidit, eroaminen kannatti.
Olen nyt yhdessä ihanan, rakastavan miehen kanssa. On vaikea kuvailla miten suuri pelko on ollut siitä että hän lakkaa jonain päivänä haluamasta minua, mutta se on osoittautunut turhaksi. Saan seksiä päivittäin, tunnen itseni kauniiksi, vaikka olen paljon pyöreämpi kuin erotessani edellisestä miehestä. Olen saanut toteuttaa seksuaalisuuttani ja meillä on ollut ihanaa.

Toki uusperheessä on omat kommervenkkinsä ja ongelmansa mutta kun nyt katson taaksepäin kadun vain yhtä asiaa...

[b]sitä että kitkutin niinkin kauan parhaassa iässäni ilman seksiä miehen kanssa joka luultavasti haki oman tyydytyksensä jostakin muualta.[/b]

Vaikea uskoa että kukaan olisi sen arvoinen että kannattaa hukata itsensä ja alkaa elää jotain varjoelämää. Ja kaduttaa etten käynyt vieraissa helmat hulmuten, olisi pitänyt.

Nyt onnellinen Very Happy
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Seksi Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
Sivu 1 Yht. 2

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa