Parisuhde

 Sinkut   Thaimaa   Äkkilähdöt   E-kortit   Yksityiset viestitYksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Ongelmat : väsynyt
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti

moona



Liittynyt: 16 Lok 2011
Viestejä: 5

LähetäLähetetty: Su Lok 16, 2011 6:52 am    Viestin aihe: väsynyt Vastaa lainaamalla viestiä

Pakko saada purkaa jotenkin pahaa oloa ja katsoin tämän parhaaksi keinoksi.
Mua niin raivostuttaa kun mies on taas koko viikonlopun mittaisella reissullaan.
jaa nii mutta eihän mun pitäs raivota kun hän on kuitenkin ihan omalla kylällä aivan lähellä mrr
hän ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin (mutta täähän on ihan normaalia) en loppuviimein edes tiedä missä hän menee.
hänen mielestään on ihan normaalia että voi olla koko viikonlopun kännissä, valittaa kun ei ole rahaa ja laskut painaa päälle mutta silti on varaa istua viikonloppu kippolassa ja tarjota kavereillekkin.

Meillä ei onneks ole vielä lapsia...paino sanalle vielä...8kk ja sitten näillä näkymin pikkunen syntyy.
Tätähän me ollaan haaveiltu jo yli vuosi, ja oli jo lähete lapsettomuus hoitoihin.'Ja nyt tilanne on tämmönen.tai oikeestaan tää tilanne on ollu tämmösnen aina...sain keväällä keskenmenon jonka jälkeen mies muuttukin hetkeks ja olin jo varma että nyt tilanne paranee...
tieto tuli raskaudesta ni taas mennää.

Hän tulee taas reissuiltaan viimestään huomenna, lähettää ensin teksitiviestin ja pyytää anteeksi ja sen jälkeen asiasta ei enää puhuta.
mun on helpompi vaijeta kun naputtaa asiasta johon mies vaan taukoamatta toistaa anteeksi.
oon ruvennu miettii että sillä pyörii sisällä varmaa kasetti joka toistaa tuota samaa sanaa tarkoittamatta kuitenkaa.

mua on elämässä lyöty niin henkisesti kuin fyysisestikkin...
aikanaa päätin että mua ei enää kohdella kuin tiskirättiä,
miten ihmeessä mä olen taas tässä samassa tilanteessa.
sillä erolla että mies ei lyö eikä satuta sanoilla (muuta kun joskus kännissä kun hermostuu ) mutta toi sen käytös on kuin nyrkin isku päin näköö ja mies kyllä tietää sen varsin hyvin

ostettiin talo jossa mies viettää aikaansa tehden remonttia...
en vaan ymmärrä miten se kaljan lomotus kuuluu asiaa?
joka ikinen kerta myös viikolla hän juo itsesä remppaa tehdessää siihen kuntoo ettei pysty ajamaa enää kotiin vaan tarvii kyydin.
ja tämäkin on ihan normaalia hänen mielestää.
ressi painaa ja työ on raskasta...mitä vit :O

mun pää on ihan hajoomis pisteessä ja oon oikeesti pohtinu eroakin.
mutta mä rakastan miestäni...hmm vai mitä tää sitten on.

normaalia on myös se että sontasia vaatteita on ympäri kämppää ja ruuat jää pöydälle, tiskit laittamatta koneesee, mies tulee töistä kotiin, syö ja menee sohvalle.
tekemistä olis täälä kotonakin mutta hän ei jaksa...silti jaksaa ryypätä rempatessaa taloa tai viikonloput läpeensä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

minea



Liittynyt: 22 Lok 2011
Viestejä: 1

LähetäLähetetty: La Lok 22, 2011 6:30 pm    Viestin aihe: Ei kannata Vastaa lainaamalla viestiä

Itse elän suhteessa jossa alku oli juurikin tuollainen. Nyt meillä on lapsi ja tilanne huomattavasti vaikeampi. Kun mies on selvinpäin hän on mahtava isä ja usein hyvä mieskin, mutta häviää välillä ryyppäämään. Tuo rahaa ja ei ole väkivaltainen joskus meillä on jopa hauskaakin.

Hoidan kaiken kuitenkin yksin lapsen, kodin, kaiken. Olen yrittänyt kaikkeni, että meidän parisuhde toimisi, mutta olen tässä suhteessa täysin yksin. Mietin joka päivä että mun on pakko lähteä tästä pois. Tämä suhde vie niin paljon energiaa eikä anna mitään. Yritän miettiä mitä tästä saa, mutta pakko myöntää että ainoa syy miksi olen tässä on meidän lapsi.

Ystäväni jätti miehensä kun odotti lastaansa ja heillä menee lapsen kanssa upeasti.(lapsi 3 v) On paljon vaikeampaa jättää mies kun lapsi jo tajuaa tilanteen. Lapselle tulee isää ikävä.

Tiedän, että kuulostaa kamalalta, mutta harvemmin nuo tilanteet paranee etenkään jos toinen ei edes pidä toimintaansa outona. Nykyisessä maailmassa on aika helppoa olla yksinhuoltaja. "Yksinhuoltajana" suhteessa on todella paljon raskaampaa!!! Siinä vaan katkeroituu ja väsyy.

Voimia!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

moona



Liittynyt: 16 Lok 2011
Viestejä: 5

LähetäLähetetty: Su Mar 06, 2011 11:35 am    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jotenkin sitä aina vaan haluaa uskoa parempaan.
Olen koittanut ja aika hyvin onnistunutkin elämään asian kanssa että olen hyvin paljon yksin, olen aina ollut sellainen että tarvitsen paljon tilaa kuten myös mieheni.
Tämä raskaus sitten taas saa tunteet pintaan ja pillitän pienemmästäkin asiasta (ja mua kun "normaalisti" ei saa itkemään sitten millään) .
Kaikki tuntuu tällä hetkellä niin toivottomalta ja että tulevaisuutta ei ole, mutta silti en nää eroskaan vaihtoehtona vaikka kuinka yritän tolkuttaa että niin olisi parempi.
Ei tää suhde nyt kuitenkaan niin kamala ole, tunnen oloni turvalliseksi miehen kanssa ja tiedän että hän seisoo rinnalla kun tulee vaikeeta.

Mutta toi sen juominen on se mikä laittaa raivostuttamaan...
muuten niin fiksu, kiltti ja huomioonottava mies muuttuu välinpitämättömäksi "poikamieheksi" (sillä erolla ettei vilkuile naisia,kun ei aina muista omaansakkaan Very Happy ) joka unohtelee ilmoitella missä menee.

Saa nähdä miten tää oikeesti sitten lapsen myötä muuttuu vai muuttuuko ollenkaan.
Ehkä sittenkin helpottaa kun saadaan taloremppa valmiiksi tai edes sille mallille että päästään siihen taloon asumaan jolloin mies olisi kotona tekemässä remppaa.
Toivossa on hyvä elää
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

MaMi



Liittynyt: 15 Hei 2012
Viestejä: 2

LähetäLähetetty: Su Hei 15, 2012 1:58 pm    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Luettuani teidän kirjoitukset,niin aivan kun ne olisi omalta näppikseltä Sad
Tässä olen miettinyt että kuuluuko minun vaan olla kiltti pikku kotirouva joka hyväksyy aivan kaiken mitä mies haluaa.. Sad

Alkaa jo väsyttää,muttei osaa lähteä kun taas suurimmaksiosaksi asiat ovat hyvin,kai?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

moona



Liittynyt: 16 Lok 2011
Viestejä: 5

LähetäLähetetty: Ti Hei 24, 2012 9:43 am    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei kenenkään kuulu olla kiltti pikkurouva eikä varsinkaan hyppiä miehen pillin mukaan.
Ylempää kirjotustani kirjoittaessa mä olin tosi väsy,masentunu ja voimaton.
minä joka normaalisti en anna miesten pompotella enkä hyväksy tuommosta käytöstä,minä muutuin siksi alistuvaksi naiseksi jota mies vei ja minä vinguin.liekö osaksi hormoonienkin syytä.
tällä hetkellä osat on vaihtunu tai oikeestaan mä en anna enää itteeni pompottaa,mä tein selväksi että en haluu koko ajan olla surullinen ja masentunu.
uhkailin muutamaan kertaan että ukko saa kerätä romunsa ja suksia muualle.
tein selväksi että mä pärjään yksin että en ole niitä heikkoja naisia jotka ripustautuu mieheen siksi etteivät pärjää yksin.
pari kertaa uhkasin,pari kertaa miehen tavarat odotti säkissä kun mies tuli reissuiltaan kotiin ja yhden kerran toimitin tavarat pois täältä.
en pyytänyt enää apua yhtää mihinkään vaan tein itse (asutaan ok talossa ja täälä on jos jonkinlaita tekemistä)
asetin hänet myös valinnan eteen että joku viina tai perhe ja molempia ei saa.
sitten se ilmeisesti jossain vaiheessa tajus että mä olen ihan tosissani ja ne viikoloppu riennot väheni ja etenkin lyheni.
nyt hän tekee iltasin hommia myös kotona eikä linnottaudu sohvalle nukkumaan.
hän vahtii yhteistä lastamme jotta itse saan huokaista kerran viikossa omissa harrastuksissani.
tästä hulttiosta siis kuoriutui sittenkin huomaavainen ja ajatteleva mies.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Parisuhde.fi : Ongelmat Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa